This week on paddocks

Viimeisest kaksi päivää olen ollut laidun-osastolla, johon kuuluvat kamelit, mongolianvillihevoset, täpläkauriit, walesin vuoristovuohet, punaniskavallabit, karhut ja tamariinit. Hommiin kuuluu lähinnä eläinten aitauksien siivoaminen ja tamariinien ruokkiminen. Tamariinien tiloja on kiva siivota kun yksi niistä hyppelehtii välillä selkään :) Walesin vuoristovuohia on luonnossa enää pieni kanta, joka elää Walesin vuoristoilla. Yksi walesin vuoristovuohien kanssa olevista punaniskavallabeista on kesy ja tulee aina rapsuteltavaksi, kun menen aitaukseen siivoamaan. Ekassa videossa näkyy vallabi ja vuohet. Tänään viereisen aitauksen strutsi tuli kosiskelemaan aidan viereen, josta myöskin video.


Tänään ehdotin eläintenhoitajalle, että tehtäisiin jotain virikkeitä ajan kuluksi. Karhuille veimme kaksi isoa paperipussia, jotka oli täytetty oljella ja erilaisilla herkuilla. Suuremmaksi virikkeeksi kuitenkin osottautui se kun mun heittämä pussi jäi korkealle aidan päälle jumiin ja hoitaja joutui kiipeämään kaiteelle ja tökkimään sitä harjanvarrella alas :D Tamariineille ripustimme pahvilaatikon, jonka sisään tungimme eläviä sirkkoja.

Mongolianvillihevoset

Naaraskameli, jolla on aina joku oksa purtavana

Karhu odottamassa pussin putoamista

Keisaritamariini selässä

Jo yli puolen välin

Tää viikko on menny kaikista nopeiten. Vasta oli viikonloppu ja nyt on taas. Viikko meni aika lailla tutuissa perushommissa. Mulle annettiin vaan avaimet käteen ja sanottiin mitä pitää tehdä ja missä. Ruokin eri eläimiä ja siivosin niiden tarhoja. Kädellisten ruokia olen aina piilotellut pitkin häkkiä ja laittanut oksille, jotta eläimet saavat vähän tekemistä.  Simpansseille sain juottaa kaltereiden läpi lämmintä mehua kun oli ollut kylmä päivä. Videolla näkyy ja kuuluu saukot huutamassa kalojen perään.
Tänään olin puoli päivää laidunosastolla ja puoli päivää lintuosastolla, joissa olen ollut tähän asti vain kerran. Hommat oli lähinnä eri tarhojen siistimistä ja hedelmien pilkkomista. Kävin hoitajan kanssa ruokkimassa tiikerin, joka ei oikein ollut yhteityökykyinen kun mä olin vieraana ihmisenä paikalla. Se vain karjui ja käveli ympäri sisähäkkiä, josta sen olisi pitänyt siirtyä pois siivouksen ajaksi. Kyllä se lopulta maanittelujen jälkeen siirtyi äänekkäästi protestoiden. Nyt illalla kävimme kämppiksemme ja sen kaverin kanssa syömässä isossa ravintolassa. Huomenna kävellään rantaa pitkin kaupungille.

Pikkupanda rohkeni tulla lähelle

Punaotsamaki kurottelee ruokaansa

Sumatrantiikeri

Täpläkauriit

Chester zoo

Vietimme ystävävänpäivän tyttöporukalla Chesterin eläintarhassa. Menimme sinne kämppiksemme ja sen kaverin kanssa. Chesterin eläintarha on iso yli neljänsadan lajin ja 12 000 eläinyksilön tarha, joka on tunnettu isoista ja hienoista aitauksistaan. Siellä oli myös isot sisätilat mm. jaguaareille, orangeille ja trooppisille lajeille. Kävelimme myös läpi pimeän lepakkotalon, jossa lepakot lensivät vapaina ja tulivat jopa ottamaan kiinni sormista kun pysähdyimme hetkeksi. Tästä on video julkaisun lopussa.

Lapinpöllö sukimassa

  

Gebardi

Maasika

Sumatranoranki

Silmälasikarhu

Savannisininärhi

Chesterissä oli myös erilaisia hyviä infokylttejä ja jopa esimerkit eläinten ruuista.

 

Tämän päivän vietin ulkona. Ensin pari tuntia kävellen pitkin lammaslaitumia korkealla kaupungin reunassa ja myöhemmin vielä rannalla.

Oikealla näkyy Old colwyn ja Colwyn bay

Ranta laskuveden aikaan

Cute little tamarins and meerkats

Eilen sain siivota pikkuapinoiden tiloja aamupäivän ja iltapäiväksi pääsin uudelle osastolle, johon kuuluu laiduneläimet ja tamariinit. Ihastuin välittömästi valkotöyhtötamariineihin ja sain niistä hauskoja kuvia. Myöhemmin pääsin vielä syöttämään tamariineja ja yksi keisaritamariineista hyppäsi olkapäälleni muutaman kerran :)

Keisaritamariini

Valkotöyhtötamariinit

Tänään olin apulaisena tutulla osastolla saman hoitajan kanssa. Eläinten ruokkimisten jälkeen päivä kului lapioidessa mutaa, jota kannettiin ämpäreillä pois vanhan tarhan altaista. Iltapäivällä sain hetken aikaa istua nelisormimangustien tarhassa. Mangustit kaivelivat taskuja ja saappaita ja lopulta kiipesivät jopa tutkimaan kasvoja. Sain myös hyvän kuvan samassa tarhassa olevasta piikkisiasta.

Piikkisikanaaras

Eläintenhoitajan työ voi olla myös tätä...

 

 

...ja parhaimmillaan tätä.

Going better

Nyt ollaan jo saatu rutiineista kiinni ja päästy tekemään hommia itsenäisesti. Olemme joka päivä eri hoitajien kanssa, joten työtehtävät ja hoidettavat eläimet vaihtelevat. Päivät menevät todella nopeasti kun töitä on 8-17 ja ruokatauon lisäksi on kaksi tea breakia. Iltaisin on vain pari tuntia aikaa levähtää ennen nukkumaan menoa ja seuraavaa päivää.

Maanantaina siivosin täällä kasvatettavien hiirien pesälaatikoita. Yksi työtehtävistä oli seistä falmingoaitauksessa ja hätistellä lokkeja, jotta flamingot saivat rauhassa syödä oman ruokansa.

Tiistaina oli lähinnä eri pikkunisäkkäiden ruokkimisia. Pääsimme myös näkemään, kun harmaahylje punnittiin.

Tänään työskentelin uudella osastolla, johon kuuluvat simpanssit, kissamakit, hämähäkkiapinat, gibbonit ja mississippinalligaattorit. Siivosin sisätiloja ja laitoin ruokia etsittäväksi ympäri häkkejä. Yksi työntekijöistä esitteli minulle kolmevuotiaan andienkondorin, joka odottaa toiseen tarhaan pääsyä, koska se ei tule toimeen tarhassa pidettävän toisen yksilön kanssa. Kondori on käsinkasvatettu eli sitä on hoidettu erikseen pienestä asti, joten se oli aivan kesy ja huomionkipeä.

Chilenflamingot. Harmaat ovat syksyllä syntyneitä poikasia.

 

 

 

 

Rengashäntämakit lämmittivät toisiaan odotellessaan sisätiloihin pääsyä

Maisemia

Lauantaina kävelimme 3km keskustaan shoppailemaan kaikkea tarpeellista. Täällä on paljon pikkuputiikkeja, joissa myydään sekalaista kirpputoritasoista tavaraa, joiden myyntituotto menee jonkin yhdistyksen hyväksi. Kävimme tietysti myös syömässä paikallista ruokaa ja myöhemmin vielä kahvilla. Ilta meni leffojen parissa.
Sunnuntaina tein tunnin kävelyn valokuvaten ja musiikkia kuunnellen. Vastaan tuli muutamia lammasfarmeja ja paljon koirien ulkoiluttajia. Täällä on ollut koko viikon hyvä sää. Lämpötila on viiden asteen paikkeilla ja aurinko paistaa välillä.

Old Colwyn

Näkymää lenkkipolulta

Ensimmäinen viikko

Ensivaikutelma harjoittelupaikasta oli vähän tylsä. Ensimmäisinä päivinä kuljimme hoitajan tai vapaaehtoisen kanssa ja annetetut tehtävät olivat lähinnä ikkunoiden pesu, käytävien lakaisu ja olemattomien hämähäkinseittien poistaminen katonrajasta. Loppuviikosta olemme kuitenkin olleet eri hoitajien kanssa ja pääsimme näkemään eri rutiinihommia ja tekemään merkityksellisempiä tehtäviä.

Nelisormimangusti

Täällä on kerralla vuorossa noin kuusi työntekijää, joista jokaisella on harjoittelija tai vapaaehtoinen juoksemassa perässä. Eli aivan liikaa työntekijöitä, jolloin lopputulos on se, että lattiaa on harjaamassa parhaimmillaan kuusi harjoittelijaa... Myös ruokavarasto ja rehusäkit hoidetaan yli kymmenen ihmisen ketjussa, vaikka viisikin olisi jo tarpeeksi. Lisäksi vastuuhoitajat vaihtuvat päivittäin tai jopa keskellä päivää, niin ettei saa oikeen kokonaiskäsitystä yhden osaston päivärutiineista.

Olen kuitenkin päässyt jo tekemisiin matelijatalon ja lasten farmin eläinten, nelisormimangustien, piikkisian, saukkojen, pikkupandojen, lumileopardien ja hylkeiden kanssa. Tarhalla on yksi kirjohylje ja kaksi harmaahyljettä, jotka on pelastettu syskyllä luonnosta. Hylkeet palautetaan luontoon kun ne ovat kasvaneet tarpeeksi isoksi. Kuvan hylje vapautetaan todennäköisesti muutaman viikon sisällä.

Maisema tarhalta. Alareunassa simpanssien tarhaa.

Matka perheeseen

Paritalo, jonka näkyvä osa kuuluu perheelle

Matka majoittavan perheen luo sujui kohtalaisesti, lopputuloksena pääsimme kuitenkin perille. Lentokentältä ehdimme juuri sillä minuutilla lähtevään bussiin. Bussilla päädyimme keskelle pimeää kaupunkia eikä juna-asemaa näkynytkään missään. Aikamme haahuiltuamme päätimme kysyä neuvoa ja saimme suunnan juna-asemalle. Sinne sitten juostiin kylmissään ja nälissään matkalaukkujen kanssa pitkin katuja. Edimme juuri juuri, onneksi lähellä oli lippuautomaatti. Seuraavaksi oli vaihto pienellä kylmällä juna-asemalla, jolloin Raakel tajusi unohtaneensa reppunsa edelliseen Lontooseen jatkavaan junaan. Lopulta pääsimme Colwyn Bayn asemalle, jossa meitä ei oltukaan vastassa. No yhden soiton jälkeen meitä sitten lähdettiin hakemaan ja pääsimme hienoon, mutta kylmään huoneeseemme nukkumaan.

Olemme Old Colwynissä vuokralla perheessä, jossa on kaksi ihanaa kouluikäistä lasta. Perhe on todella mukava ja meillä on Raakelin kanssa oma tilava huone. Perhe majoittaa myös toista harjoittelijaa, jonka kyydillä kuljemme 5km eläintarhalle.

Meidän huone, sängyt molemmissa kulmissa